Kirkon lääke koronaan?

Muutama vuosi sitten Ylivieskan kirkko paloi juuri pääsiäisen alla. Silloisen kirkkoherran lausunto tapahtuneesta jäi syvästi mieleeni. Aluksi hän totesi, että elämä jatkuu, vaikka sydän itkee. Hän myös lisäsi, että hänellä on välitettävä vieläkin suurempi uutinen, vaikka se on luonteeltaan vanha ja tuttu. Kirkkonsa raunioilla hän lausui, että Kristus on ylösnoussut ja tämä on kirkon suurin elämän ja toivon viesti. 

Kirkkoherra Timo Määttä hyödynsi erästä kriisiviestinnän lakia. Kriisi antaa kaiken ikävän keskellä mahdollisuuden viestiä ja ennen kaikkea elää keskeisiä arvoja todeksi. Kun elämme kriisiä meillä on puolin ja toisin kanavat auki. Toiminnan tulee olla juureltaan aitoa ja sanoituksen hienotunteista, hädällä ei tule ratsastaa opportunistisesti. Myöhemmin Määttä vastaanotti pappisliiton viestintäpalkinnon ansiokkaasta toiminnastaan.

En halua verrata kirkon palamista koronaviruksen uhkaan, mutta kirkon toiminnan kentät ovat nyt poikkeuksellisella tavalla auki uusille avauksille. Maamme hallituksen reagoitua nousevaan uhkaan menivät ensimmäiset päivät kirkolta tilaisuuksia, toimintaa ja tapahtumia peruessa. Kaikkien lykkäämisen ja peruuttamisten keskellä minua kosketti Kallion seurakunnan Instagramissa välittämä viesti, ettei uskoa, toivoa ja rakkautta ole peruttu. 

Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia tekoja ja ideoita myös kirkolta. Aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa tulee lisätä, hartaudet ja jumalanpalvelukset pitää saada verkossa yhä paremmin saataville, yhä paremmalla laadulla ja sisällöllä, sillä kirkon on oltava siellä missä ihmisillä on hätä ja tarve turvaan. 

Mitä on kirkon auttamistyö uudessa tilanteessa. Osataanko kirkossa sanoittaa vastauksia suuriin kysymyksiin? Saadaanko perutusta toiminnasta vapautuvat resurssit suunnattua fiksusti apua tällä hetkellä erityisesti tarvitseville? Mistä resursseja voidaan vapauttaa? Kaupallisessa maailmassa erinomainen esimerkki on se, että kauppiaat ovat alkaneet järjestää riskiryhmille räätälöityjä ostostunteja marketissa.

https://platform.twitter.com/widgets.js

Kirkon nuorisotyö siirtyi paikka paikoin muutamassa päivässä verkkoon. Esimerkiksi Tampereen eteläisessä seurakunnassa työskentelevä kasvatuksen pappi Kaisa Kahra kertoi pitäneensä nuorten illan Instagramin Live-tilassa omalla tilillään. Pienestä asiaan kuuluvasta jännityksestä huolimatta Ilmastotoivo-teemainen puolituntinen meni hyvin, sillä katsojamäärä oli tasainen ja osallistuneita oli lopulta peräti 72 henkilöä, mainiota! 

Toinen esimerkki. Helsingin seurakuntien papit ovat reagoineet nopeasti. Visa Viljamaa tekaisi podcastiinsa Visa Kalliosta-erikoisjakson ja yliopistopappi Laura Mäntylän Laten lataamossakin nykyinen poikkeuksellinen tilanne huomioitiin erikoisjaksolla. Lisäksi on nähty useita striimauksia tilaisuuksista. Digitaalinen työtapa voi nyt kriisin tullen ottaa kirkossa harppauksia, joista on hyöty myös koronattomana aikana. 

Maanantaina toivottavasti seurakunnissa ympäri maan mietitään, miten hetkeksi tyhjentyneet toimintakalenterit täytetään mahdollisimman fiksulla tavalla. Palaveri pystyyn! Mainostemppuja ei tarvita, mutta fiksulla ja nokkelalla lähimmäisen palvelemisella on nyt tavallista suurempi tilaus. Millä muulla organisaatiolla on vauvasta vaariin kattavaa osaamista koko elinkaaren varrelle ja kohtamaan ja palvelemaan koulutettu henkilöstö? Kannamme pitkää traditiota. Miten voin elää sovussa ja rakkaudessa Luojan, lähimmäisen, luomakunnan ja itseni kanssa. Nyt mennään ja tehdään!

Rakkauden asialla somessa

Photo by Susanne Jutzeler on Pexels.com

Onnistunut työ verkossa ei ole ytimeltään viraalien kissanristiäisvideoiden masinoimista, puujalkavitsien pyhittämistä tai paratiisin kuvittamista Instagramiin. Verkkotuottajan kolme keskeistä työvälinettä ovat oman kokemukseni mukaan sosiaalisen median strategia, yhteisön someohjeistus ja kriisiviestintäsuunnitelma. Strategia muun muassa nimeää kohderyhmät, priorisoi millä alustoilla työtä tehdään ja listaa aiheagendaa. Usein myös määritellään viestien tavoitteellinen äänensävy sekä se miten työn tuloksia mitataan. Someohjeistus taas on luonteeltaan käytännöllisempi ja strategiaa täydentävä.

Ohjeistus antaa työlle sosiaalisessa mediassa raamit. Se neuvoo erityisesti esimerkiksi työssään aloittavaa. Se tuo osaltaan turvaa, kun yhteiset pelisäännöt ovat selvät. Henkilöstön someen innostumisen kynnyskin toivottavasti laskee. Someohjeistuksen pitäisi olla tiivis ja ymmärrettävä asiakirja, eikä vain laatimisen pakosta tehty kapulakielen ja epärealistisen toiveajattelun mikä-mikä-maa.

Pirita Seppälän esitys CMAD.fi -tapahtumassa tammikuussa 2020

Jo aiemmin kehumassani CMAD.fi tapahtumassa tammikuussa, Piritta Seppälä luennoi siitä, miten syntyvät hyvät someohjeet. Seppälä kysyi esityksessään pitäisikö puhua ohjeistuksen sijaan linjauksista tai etiketistä? Hän oli pyytänyt etukäteen erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä lähettämään someohjeensa nähtäväksi ja verkkoon listattavaksi. Jos oman yhteisön ohjeet ovat tekemättä, päivittämättä tai haluat vain vertailla, niin täältä niitä löytyy kätevästi ryhmiteltynä. Tapahtumaan osallistuneilta kyseltiin miksi someohjeet ovat tärkeät? Vastaajina oli yhteensä 129 viestinnän tekijää. Tuloksia näet ylläolevalta videolta.

Miten Kirkko Helsingissä someohjeistaa?

Vaihdoin vuoden 2018 alussa Jouluradion ja Kirkko ja kaupunki -median tekemisen verkkotuottajan tehtäviin Helsingin seurakuntayhtymässä. Yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli laatia uusi sosiaalisen median ohjeistus yhdessä kollegani Markus Kartanon kanssa. Kirkkoherroista kanssamme työstämään valittiin Kari Kanala. Lähtökohtana olemassa oli jo jonkinlainen ohjeistus ja toiseksi inspiraation lähteeksi otettiin myös Somempi seurakunta -kirjaan kootut Kymmenen käskyä someen.

Päätimme tarinnallistaa uudet ohjeet, kymmenen käskyä siirtyi alaotsikoksi, otsikkotasolle nostimme lähimmäisen rakkauden kehotuksen. Syynä ei ollut Karin tosi-tv-karisma ja kokemus Ensitreffit alttarilla -ohjelman ammatti-amorina. Luimme lukuisia muita someohjeistuksia ja vertasimme lähtökohtaamme, rikastimme olemassa olevia ohjeita. Pyrimme lausumaan positiivisen kautta mahdollisimman monet asiat. Silti tekstiin jäi useampi älä-kohta. Rohkenen ajatella, että tässä tapauksessa kiellot voivat myös suojella ja toimia paremmin kuin loivasti positiivisen kautta lausutut asiat. Esimerkiksi työssä jaksamista pitää varjella. Älä jää kiinni huonoihin kokemuksiin. Älä hyväksy vihapuhetta.

Seuraavaksi työmme tulos annettiin kommentoitavaksi verkossa koko yhteisölle, erityisesti pyysimme palautetta viestinnän työtovereilta ja kirkkoherroilta. Sitten teimme korjauksia. Ohjeistus alkoi saada muotoa. Malmin seurakunnassa viestinnästä Anu Merenlahti taittoi ohjeistuksen huoneentaulun muotoon, näin luettavuus nousi kuin HIFK sarjataulukossa keväällä. Hienosta formaatista huolimatta nämäkin ohjeet on kohta aika päivittää yhä ajantasaisempaan ja visuaalisempaan suuntaan. Jatkossa vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden näkökulmaa olisi myös saatava yhä paremmin esiin.

Lataa tästä someohje: