Rakkauden asialla somessa

Photo by Susanne Jutzeler on Pexels.com

Onnistunut työ verkossa ei ole ytimeltään viraalien kissanristiäisvideoiden masinoimista, puujalkavitsien pyhittämistä tai paratiisin kuvittamista Instagramiin. Verkkotuottajan kolme keskeistä työvälinettä ovat oman kokemukseni mukaan sosiaalisen median strategia, yhteisön someohjeistus ja kriisiviestintäsuunnitelma. Strategia muun muassa nimeää kohderyhmät, priorisoi millä alustoilla työtä tehdään ja listaa aiheagendaa. Usein myös määritellään viestien tavoitteellinen äänensävy sekä se miten työn tuloksia mitataan. Someohjeistus taas on luonteeltaan käytännöllisempi ja strategiaa täydentävä.

Ohjeistus antaa työlle sosiaalisessa mediassa raamit. Se neuvoo erityisesti esimerkiksi työssään aloittavaa. Se tuo osaltaan turvaa, kun yhteiset pelisäännöt ovat selvät. Henkilöstön someen innostumisen kynnyskin toivottavasti laskee. Someohjeistuksen pitäisi olla tiivis ja ymmärrettävä asiakirja, eikä vain laatimisen pakosta tehty kapulakielen ja epärealistisen toiveajattelun mikä-mikä-maa.

Pirita Seppälän esitys CMAD.fi -tapahtumassa tammikuussa 2020

Jo aiemmin kehumassani CMAD.fi tapahtumassa tammikuussa, Piritta Seppälä luennoi siitä, miten syntyvät hyvät someohjeet. Seppälä kysyi esityksessään pitäisikö puhua ohjeistuksen sijaan linjauksista tai etiketistä? Hän oli pyytänyt etukäteen erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä lähettämään someohjeensa nähtäväksi ja verkkoon listattavaksi. Jos oman yhteisön ohjeet ovat tekemättä, päivittämättä tai haluat vain vertailla, niin täältä niitä löytyy kätevästi ryhmiteltynä. Tapahtumaan osallistuneilta kyseltiin miksi someohjeet ovat tärkeät? Vastaajina oli yhteensä 129 viestinnän tekijää. Tuloksia näet ylläolevalta videolta.

Miten Kirkko Helsingissä someohjeistaa?

Vaihdoin vuoden 2018 alussa Jouluradion ja Kirkko ja kaupunki -median tekemisen verkkotuottajan tehtäviin Helsingin seurakuntayhtymässä. Yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli laatia uusi sosiaalisen median ohjeistus yhdessä kollegani Markus Kartanon kanssa. Kirkkoherroista kanssamme työstämään valittiin Kari Kanala. Lähtökohtana olemassa oli jo jonkinlainen ohjeistus ja toiseksi inspiraation lähteeksi otettiin myös Somempi seurakunta -kirjaan kootut Kymmenen käskyä someen.

Päätimme tarinnallistaa uudet ohjeet, kymmenen käskyä siirtyi alaotsikoksi, otsikkotasolle nostimme lähimmäisen rakkauden kehotuksen. Syynä ei ollut Karin tosi-tv-karisma ja kokemus Ensitreffit alttarilla -ohjelman ammatti-amorina. Luimme lukuisia muita someohjeistuksia ja vertasimme lähtökohtaamme, rikastimme olemassa olevia ohjeita. Pyrimme lausumaan positiivisen kautta mahdollisimman monet asiat. Silti tekstiin jäi useampi älä-kohta. Rohkenen ajatella, että tässä tapauksessa kiellot voivat myös suojella ja toimia paremmin kuin loivasti positiivisen kautta lausutut asiat. Esimerkiksi työssä jaksamista pitää varjella. Älä jää kiinni huonoihin kokemuksiin. Älä hyväksy vihapuhetta.

Seuraavaksi työmme tulos annettiin kommentoitavaksi verkossa koko yhteisölle, erityisesti pyysimme palautetta viestinnän työtovereilta ja kirkkoherroilta. Sitten teimme korjauksia. Ohjeistus alkoi saada muotoa. Malmin seurakunnassa viestinnästä Anu Merenlahti taittoi ohjeistuksen huoneentaulun muotoon, näin luettavuus nousi kuin HIFK sarjataulukossa keväällä. Hienosta formaatista huolimatta nämäkin ohjeet on kohta aika päivittää yhä ajantasaisempaan ja visuaalisempaan suuntaan. Jatkossa vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden näkökulmaa olisi myös saatava yhä paremmin esiin.

Lataa tästä someohje:

Jakaminen on rakkautta

Tästä CMADFI alkoi. Lavalla juontaja Suvi Eriksson (oik.) ja tapahtuman ”äiti” Johanna Janhonen (vas.)

Sharing is caring on sometyön tuttu fraasi. Ajatus on, että jakamalla osoitan arvostusta. Vastavuoroisesti opin ja hyvin todennäköisesti saan itsekin tietoa. Niinpä some-kouluttajana vinkkaankin nyt kaksi tärkeää paikkaa, joista voisimme ottaa oppia.

Anglikaaninen kirkko teki viime vuonna melkoisen digiloikan. Kirkon digitiimi lähti kiertueelle ja käytti hurjan määrän aikaa ja vaivaa nostaakseen seurakuntien some- ja verkkosivuosaamisen uudelle tasolle. Täydentämään koulutuskokonaisuutta kehitettiin muun muassa webinaarien sarja. Seurakunnat perehdytettiin myös a church near you -työkaluun jonka avulla seurakuntien messujen, tapahtumien ja palveluiden löytäminen helpottuu.

Samalla syntyi perehdyttävien blogikirjoitusten 42-osainen sarja. Kirjoitusten teemat vaihtelevat Instagramin Storiesien hyödyntämisestä, logon suunnitteluun ja jaksamisestaan huolehtimiseen sometyössä. Erityisen mielenkiintoista olivat virtuaaliavustajille kuten Amazonin Alexalle ja Googlelle Google Assistantille tehtyjen kirkon palveluiden esittelyt. Molemmat ovat interaktiivisia puheentunnistuksella varustettuja ohjelmistoja, jotka vastaavat käyttäjänsä kysymyksiin, suorittavat pyyntöjä ja ohjaavat tarvittaessa muita yhteensopivia älylaitteita. Valitettavasti kumpikaan näistä ei osaa suomea.

Alexa näyttää tältä. Photo by Fabian Hurnaus on Pexels.com

Rehellisesti sanoen, anglikaanit ovat koonneet melkoisen aarreaitan, jonka läpikäymisen olen vasta aloittanut. Kouluttaessani kirkon työntekijöitä aion käyttää tätä resurssia aktiivisesti. Meilläkin Suomessa oli noin kymmenen vuotta sitten laaja kirkon somekoulutusohjelma. Se totteli nimeä Hengellinen elämä verkossa. Onnistuneen ja valtakunnallisesti kattavan projektin loppuessa moni jäi kaipaamaan jotain vastaavaa. Seurakuntakentässä olisikin nyt oiva mahdollisuus oppia vaikkapa anglikaaniselta kirkolta, jonka kanssa meillä on muutenkin paljon yhteistä. Elätän toivoa, että voisimme rakentaa jotain vastaavaa Suomessakin. Vahva suositus.

CMAD-tapahtuman piirrokset kynäili Redanredanin Linda Saukko-Rauta.

Ja sitten se toinen sharing: Olen osallistunut kaksi kertaa CMADFI-tapahtumaan. CMAD on lyhenne sanoista Community Manager Appreciation Day. Tapahtumassa on kyse siitä, että yhteisömanagerit järjestävät itselleen koko päivän seminaarin. Siellä kuullaan kiinnostavia puheenaiheita ehdotetuilta puhujilta yhdessä päätetyin teemoin. Kiertävä vuosittain tammikuun neljäntenä maanantaina toteutuva tapahtuma järjestettiin tällä kertaa Tiedekulmassa Helsingissä.

Hyvin tärkeässä roolissa päivässä on myös verkostoituminen ja vertaistuen saaminen työhön, alati muuttuvalla työkentällä kollegiaaliselle sparraukselle ja yhdessä oppimiselle ja viihtymiselle on jatkuva tilaus. Merkittävää on myös, että tapahtuma tehdään vapaaehtoisvoimin ja osallistuminen on lähestulkoon ilmaista. Tänä vuonna maksettiin 30 euroa, joka kattoi ruokailun ja kahvitarjoilun.

CMAD-tapahtuman piirrokset kynäili Redanredanin Linda Saukko-Rauta.

Esitykset CMADFIssä pidetään napakassa formaatissa. Siksi päivän ohjelmassa ehditään sukeltaa moneen teemaan: Kuinka johdetaan suuren organisaation sosiaalista mediaa. Näin hyödynnät sisältötajua Insta-stooreissa. Yhteisöt tekoälyn aikakaudella. Siinä muutama aihe-esimerkki. Paneelikeskusteluita käydään päivän kuluessa useampi. Helsingissä pohdittiin muun muassa klassikkokysymystä, mistä ja miten nuoret tavoitetaan? Verkostoituminen konkretisoitui, kun iltapäivällä osallistujat lisäsivät toisiaan seurattaviin LinkedInnissa near by- toiminnon avustamana. Ilokseni näin tapahtumassa useita kirkon työntekijöitä, tämä on hyvä merkki.

Mikä tärkeintä, tapahtuman luennot ovat nähtävissä verkossa ilmaiseksi. Myönnän, että itse olin loppusuoralla sellaisessa informaatioähkyssä, että päätin palata muutamiin puheenvuoroihin, ettei mitään tärkeää menisi ohi ja keskeinen asia tulisi kerratuksi.

Sharing is caring, joten toivottavasti näistä oli hyötyä. Toivottavasti osaamme jatkossa jakaa myös epäonnistumisiamme, sillä uudet onnistumiset perustuvat usein vanhoista virheistä oppimiseen. Mistä sinä ammennat tietoa, taitoa someosaamiseesi?

LUE MYÖS:

MAHDOLLISUUS, JOTA EI VOI JÄTTÄÄ KÄYTTÄMÄTTÄ – JA ON SITÄ JO KÄYTETTYKIN

TÄMÄ ON KIRKON VAIETTUKIN VIESTINNÄN IHME

KUKA ON KIRKON KASVOT MEDIASSA?

Mahdollisuus, jota ei voi jättää käyttämättä – ja on sitä jo käytettykin

Kirjoitin yhdessä Ville Kormilaisen ja Johannes Ijäksen kanssa tasan neljä vuotta sitten ilmestyneen kirkollisen sosiaalisen median oppaan Somempi seurakunta (Kirjapaja). Juhlavuoden kunniaksi nyt on hyvä hetki arvioida kirkon somettumisen tilaa. Kirjan ilmestymisestä on digiajanlaskun mukaan kauan.

Verkkotuottajana ja some-kouluttajana olen pyrkinyt välttämään liioiteltuja väitteitä. Joidenkin mielestä sosiaalinen media on antikristukseen verrattava keskustelun hapattaja ja itsekeskeisyyden ykkösalttari ajassamme. Toisten mielestä se on oikein ymmärrettynä suorastaan taivaan lahja. Realistinen näkemys on jotain näiden kahden väliltä – ja tässä näkemyksessä keskeiseksi nousee vuoropuhelu. Jos sen taidon osaa, on jo pitkällä sometaidoissa.

Nyt kirkossa on päästy vaiheeseen, jossa yhä harvemmassa tapauksessa tekniikka on pullonkaula. Vielä muutama vuosi sitten seurakunnissa suosittiin työvälineinä kännyköitä, joiden ohjelmistoalustalle ei edes oltu kehitetty versiota suosituimmista somesovelluksista. Suoraan sanoen älyttömiä älypuhelimia. Nyt ei juurikaan kuule, Luojan kiitos, puhetta, että työtehtävissä somessa oleilu olisi ”leikkimistä työajalla”.

Me kirkon työntekijät ruoskimme joskus itseämme ja kirkkoa turhaan. Usko tai älä, kirkolla on jopa poikkeukselliset valmiudet onnistua viestinnässään sosiaalisessa mediassa. Seuraavat positiiviset näkökulmat pyrin esittämään jokaisessa koulutuksessani läpikäytyämme somen herättämiä aiheellisia pelkoja, kuten vapaa-ajan menettäminen, vihapuheen kohtaaminen ja yksityisyyden loukkaukset.

Työntekijät ovat kirkossa kautta linjan koulutettuja kohtaamaan ja keskustelemaan. Työyhteisöstämme löytyy moniammatillista osaamista elämänkaaren koko mitalla vauvasta vaariin, muskarista rippikoulutyön kautta vaikkapa sururyhmiin. Elämä ei ole somea mutta some on elämää ja siinä kirkolla on kaikki valttikortit käsissään.

Meillä on osaajia uskonnonfilosofisesta teorian taitavasta tohtorista, valloittavat kukka-asetelmat alttarille rakentavasta suntiosta hautausmaiden ylläpidosta kaiken tietävään erikoisammattilaiseen. Tätä täydentää vielä tuhansien koulutettujen ja osaavien luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten joukko – totta kai, kirkon jäsenet. Merkittävä voimavara, monta kirkollista ääntä.

Kirkko kantaa myös pitkää hyvän elämän traditiota. Me olemme olleet osa suomalaista yhteiskunta ainakin tuhat vuotta. Kristinuskon juuret ovat syvällä maaperässämme. Inhimillisistä puutteistamme huolimatta, tiedämme miten voi elää – tai ainakin yrittää – sovussa ja rakkaudessa Luojan, lähimmäisen, luomakunnan ja itsensä kanssa.

Vielä kun oppisimme näkemään tämän kaiken hyvän, ja lähestymään myös sosiaalista mediaa suurena mahdollisuutena. Meidän on samalla nähtävä myös muu elämä mahdollisuuksien kautta. Joskus some saattaa hörpätä liiankin ison osan vapaa-ajastamme, läheisiltämme sekä omasta keskittymiskyvystämme. Tässä itsellänikin on peiliin katsomisen paikka.

Meillä on ainakin vielä toistaiseksi monilla paikkakunnilla hyvät resurssit tehdä hyvää ja palvella. Jotta näin olisi jatkossakin, siksi on tehtävä nyt. Pääsääntöisesti voi myös todeta, että kirkon perusteltuja kannanottaja, kommentteja ja näkemyksiä yhä kuunnellaan ja pureskellaan yhteiskunnassa. Jos niitä vain esitetään, portit ovat auki vuorovaikutukseen, oppimiseen ja muutokseen

Nostetaan nyt yksi onnistuminen esiin. Asialla oli Oulun hiippakunnan Jukka Keskitalo. Keskitalo hyödynsi hyvin bloginsa ja jakoi kirjoitustaan sosiaalisessa mediassa, kun valtakunnassa käytiin hiljattain kuumaa keskustelua uskonnonopetuksesta ja siitä, pitäisikö siitä muodostaa yhteinen katsomusaine. Piispan kirjoitusta siteerattiin myös mediassa ja kirkollinen ääni tuli keskusteluun mukaan. Aihe oli jakava mutta hän ei pistänyt päätään piiloon.

Kirkolla ei ole hyvää syytä laittaa päätään pensaaseen tai synkistellä viimeinen jäsen sammuttaa valot -tunnelmissa. Kirkko ei voi ulkoisesti koskaan säilyä täysin entisellään, mutta rohkean muutoksen ja kantaaottamisenkin kautta se uudistuu vastaamaan uutta tilannetta. Sosiaalinen media tarjoaa muutoksessa mahdollisuuden säilyttää sormi yhteiskunnan pulssilla, kykyä ja halua vuorovaikutukseen sekä samalla oman identiteetin ja perustan vaalimista. Tämä on mahdollisuus, jota ei pidä jättää käyttämättä

Somempi seurakunta tulee – oletko valmis?

Olen kaksi edellistä vuotta elämästäni saanut toteuttaa useita unelmiani. Työskentely Yle Radio 1:n Horisontin toimituksessa, maisteriksi valmistuminen ja pappisvihkimys. Pappina festivaaliehtoollisen jakaminen DBTL:ssa, avoimien ovien joulu Alppilan kirkossa ja saarna Nojatuolijumiksessa Yle TV 1:ssä, muutamia toteutuneita haaveita mainitakseni.

IMG_4452Lisää unelmia on matkalla toteutumistaan kohti. Syyskuun saan työstää yhdessä Kotimaa-lehden uutispäällikön Johannes Ijäksen ja medianmoni-ottelijan, entisen Suosikin päätoimittajan Ville Kormilaisen kanssa kirjaa. Johanneksen kanssa lenkillä saatu idea sai Kirjapajan innostumaan ja Åkerlundin säätiön suotuisalla tuella siivet alleen. Johanneksen ja hänen korkean työmoraalinsa opin tuntemaan Kotimaa24:n uutisdeskissä ja Ville puolestaan oli kesän idearikkaana yrittäjänä #festivaalijeesus -projektin kantava voima.

Kirjan nimeksi tulee Somempi seurakunta – Sosiaalisen median opas. Tarkoituksemme on tehdä kirjoitusprosessista mahdollisimman avoin ja julkinen. Julkaisemme projektin verkkosivuilla kirjaa varten tehtyjä haastatteluita, kuvia matkan varrelta ja kyselemme neuvoa mistä kirjoittaa erityisesti. Luvassa on myös listauksia esimerkiksi tykätyimmistä kirkkollista Facebook -sivustoista. Pyrimme saamaan haastatteluun tunnettuja ja toisaalta tuntemattomiakin osaajia. Muutamia hyvin kiinnostavia nimiä on jo haastateltu, joten kannattaa pysyä linjoilla. Jätämme kirjassa vähemmälle teknisten yksityiskohtien selostamisen ja keskitymme kertomaan seurakunnallisten sisältöjen jalostamisesta. Kun varat ja väki vähenevät, mitä sisältöä kaivataan? Voiko some tuoda kirkkoa takaisin keskelle kylää? Kenellä kirkossa on sosiaalisen median vahva henkilöbrändi? Somen kirouksista tai haasteistakaan emme vaikene.

IMG_1645Yksi tärkeimmistä pointeistamme on yrittää istuttaa kirkkoon keskustelun kulttuuria. Onnistumisten ohella tärkeää on, että puhumme myös epäonnistumisistamme reilusti. Näin varjellaan kollegaa tai naapuriseurakuntaa toistamasta virhettä. Seurakunnissa tehdään jo nyt, hyviä ja laadukkaita verkkosisältöjä. Miten saisimme rakennettua entistäkin vahvemman jakamisen ja yhteisen hyvän kulttuurin?

Matka on vasta alussa, mutta alku on ollut rohkaiseva. Olemme saaneet paljon kannustusta ja vinkkejä hyvistä haastateltavista, teemoista ja taustakirjallisuudesta. Lisää saa lähettää ja kommentit ovat tervetulleita!

Somempi seurakunta löytyy täältä ja Facebookissa täältä.

Kirjoitus on pidempi versio jo Somempi seurakunta -blogissa julkaistusta.