Kokemukseni: Mitä kirkko tekee Minä olen -messuilla?

Olen jälleen kerran vakuuttunut siitä, että pitäisi käydä useammin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Sain siitä muistutuksen Minä olen -messuilla. Minut oli kutsuttu kahden kirjailijan rinnalle johdattelemaan keskustelua hillittömästä henkisyydestä. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli, ajan hengessä, verkko.

Hillittömän jännittävä tilanne. Mietin, olenko tarpeeksi henkinen ihminen tähän tehtävään? Taipuuko kankea kieleni henkisyyden taajuuksille?

Tehtäväni aluksi selvitin, mitä on hillittömyys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan sillä on kaksi erilaista tarkoitusta. Hillitön on johdettu kurissa pitämistä, rauhoittamista, hiljentämistä yms. tarkoittavasta verbistä hillitä. Hillitön siis tarkoittaa sellaista, jota ei voi hillitä; hillitsemätöntä, riehakasta, jopa rajua. Puhekielessä hillitön on saanut myönteisemmän sävyn: sillä tarkoitetaan loistavaa, uskomatonta. Mitenhän tämä sopii jäyhän maineessa olevaan luterilaisuuteen?

Keskustelukumppaneistani Olli Seppälä on koonnut luterilaisen kirkon piiristä rukouksia kirjaansa Lepään joogamatolla ja rukoilen. Mukana on esimerkiksi rukous monikulttuurisessa perheessä, rukous eturauhasen puolesta ja ateistin rukous.Yksi Ollin rukousaforismeista kuuluu näin:

Rukous on flow-tila taivaan tuulikaapissa. Sen pidemmälle ei kukaan pääse mielessään.

Olli Seppälän rokousaforismi

Sanna Vaara taas kirjoittaa henkisestä etsinnästään vapaasti omaan elämäänsä perustuvissa kirjoissa. Esikoiskirjassaan Maa kutsuu, hän kertoo, mitä tapahtuu, kun luontosuhteeltaan mielestään luonnoton henkinen kulkija päättää muuttua kerrasta valaistuneeksi eränkävijäksi. Hänen toisen kirjansa Modernien munkkien matkassa – Hillitön henkinen elämäni alaotsikosta löytyy keskustelumme otsikko.

Nämä kirjat haastavat perinteisiä käsityksiä. Opin molemmilta keskustelukumppaneiltani paljon. Seppälän kirjassa luterilaiset rukoukset saavat ennakkoluuloja monimuotoisemman ilmiasun. Vaaran tavassa kirjoittaa on puolestaan itselleen lämpimästi nauramisen herkullinen pohjavire. Arkinen ja pyhä, huumori ja hartaus, oma henkisyys ja yhteinen hengellisyys eivät ole toisiaan poissulkevia. Kyky nauraa itselleen ei suinkaan estä pyhyyden kohtaamista, päinvastoin. Ollin ja Sannan kirja todistavat siitä, että tapaamme puhua hengellisyydestä ja henkisyydestä kaipaa ajoittain tuuletusta ja raikkaita näkökulmia.

Mitä opin? Luterilaisuuden kirkkain väri ei ole vaalean harmaa eikä henkisen etsinnän perussävy totisen vakava. Kuuntelemalla oppii, ja pitämällä turhat ennakkoluulot kurissa, saattaa löytää tuttuja juttuja uudella nimellä.

Jan Ahonen

Kirjoittaja on Kirkko Helsingissä verkkotuottaja ja pappi.

Kirkko Helsingissä, Tuomasmessu-yhteisö ja Hiljaisuuden ystävät ry olivat mukana Minä olen -messuilla näytteilleasettajana useilla luennolla ja työpajoilla.

Tämä kirjoitus on ensijulkaistu Kirkko Helsingissä Pieni ja rento ote -blogissa.

Hartaudelliset podcastit suomeksi

Photo by Burst on Pexels.com

Innostuin keräämään listaa hartaudellisista suomenkielisistä podcasteista. Nimike on minusta hiukan kömpelö, siksi parempaa saa ehdottaa. Olen itsekin ollut tuottamassa, siksi tämän listan laadin rakkaudesta lajiin auttamaan muitakin löytämään mielestäni laadukkaiden podcastien äärelle.

Listasta käy varmaan ilmi, että laatija on luterilainen, mutta muitakaan kristillisiä katsomuksia en rajaa pois. Ajatukseni oli, että henkilökohtaisen rakentumisen lisäksi esimerkiksi seurakuntien sosiaalista mediaa päivittävät löytäisivät näistä ilmaista, helppoa ja laadukasta sisältöä.

Podcast on tässä yhteydessä laaja käsite, sillä joukossa on myös Youtubesta löytyviä ”teksitettyjä” tallenteita. Kirkko ja kaupunki on minulle tuttuna vahvasti edustettuna ja Kirjapajan julkaisut samoin. Listasta puuttuu varmasti paljon, mutta nämä löysin näin aluksi. Viestimällä minulle (jan.erik.ahonen@gmail.com) täydennän listaa mielelläni.

Eilen, tänään ja iankaikkisesti

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman lukee Lauri Maaralan kirjaa Huokaa rukous (Kirjapaja, 2015), joka pukee vuosisatojen takaa nousevia, klassisia kristinuskon opetuksia sanoiksi, joita tämän ajan ihmisen on helppo ymmärtää.

Soundcloud, Youtube

Tutun tubettajan laadukas kokeilu

Tubettajana tinkimättömästä laadusta tunnettu pastori Jussi Koski eli Pastorific teki projektiluontoisesti meditatiivisia videoita. On helppo huomata, että ääni- ja kuvamaailmaan ja uniikkiin sisältöön on satsattu. Minuuttimediksissä on poikkeuksellisen intiimi tunnelma.

Youtube

Kelttiläisiä rukouksia

Toimittaja Outi Ikonen lukee 21 kelttiläisiä rukousta. Rukoukset ovat Liisa Seppäsen toimittamasta ja suomentamasta kokoelmasta Maa jalkojeni alla (Kirjapaja, 2018).

Youtube

Hyvää yötä, Jeesus myötä

Kirkko ja Kaupunki -median lukijoiden rukouksia. Rukoukset liittyvät, jonka Kirkko ja kaupunki teki loka–marraskuussa 2018. Siihen vastasi lähes 270 lukijaa.

Youtube

Mystiset minuutit

Havahduksia hetkeen. Näyttelijä Tommi Korpela lukee Simon Parken kirjoittamaa Minuutissa mystikoksi. Parke on työskennellyt muun muassa 20 vuotta anglikaanikirkon pappina, kaupan myyjänä ja terapeuttina. Tekstit on suomentanut Jaakko Heinimäki.

Soundcloud

Äänessä ruuhkan uuvuttamat

Kahden seurakuntapapin Saara-Maria Jurvan ja Riitta Haapa-ahon elämän ahdistuksen keskeltä nousevista huokauksista syntyi kymmenen jakson Ruuhkahuokauksia podcast-sarja.

Soundcloud

Päivitys Jumalasta

Puheterapeutti Kirsi Lipasti lukee vuoden aikana podcastiksi yli sata Wilfrid Stinissenin hartaustekstiä kirjasta Tänään on Jumalan päivä (Kirjapaja, 2014). Sarja alkoi tammikuussa 2021.

Sound cloud

Photo by Eduardo Braga on Pexels.com

Joulukalenterin jatkopaloja

Ajatuksia joulun ihmeestä pastori-esseisti Juhani Rekolan matkassa jouluaatosta loppiaiseen. Tuottaja Jan Ahonen lukee otteita Rekolan kirjasta Betlehem on kaikkialla (Kirjapaja, 1976). Musiikki Samuli Karjalainen ja Heikki Kylkisalo.

Youtube

Pyhiinvaellus hiljaisen viikon varrelle

Ajatuksia pääsiäisen tapahtumista pastori-esseisti Juhani Rekolan matkassa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin. Tuottaja Jan Ahonen lukee otteita Rekolan kirjasta Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun (Kirjapaja, 1973). Musiikki Samuli Karjalainen ja Heikki Kylkisalo.

Rukouskyyhky-Ahonen Itkumuurilla

Lupasin Pyhälle maalle lähtiessäni, että vien tarvittaessa rukouspyyntöjä Itkumuurille. Paikalla rukoilevilla juutalaisilla on vanhastaan tapana työntää muurin kivien väliin paperipaloja, joihin on kirjoitettu rukous. Tiettävästi joka vuosi muurin rakoihin työnnetään yli miljoona kirjallista rukouspyyntöä. Minä vein perille kolme lappusta sunnuntai-illalla. Yhden kollegan pyynnöstä, toisen opettamani ryhmän ja kolmannen omien asioideni puolesta.

Kun käytän itsestäni nimitys valuvikainen körtti, tarkoitan muun muassa sitä, että Siionin virret on minulle myös valmiiden rukousten kokoelma. Körttisanakirjaa lainaten: ”Veisuu on paljon enemmän kuin ’vain’ laulua, se on samalla rukousta ja elämän tilitystä, opetusta ja kasvatusta, suremista ja vähän iloitsemistakin”. Tästä johtuen vapaa rukous, kirjoittaen tai puhuen, ei minulta irtoa helposti. Sanoja piti sovitella kaikkien kolmen rukouslapun osalta, mutta tehtävä tuli tehdyksi pienen epäröinnin jälkeen.

Lähdin illan hämärässä FELM Centeriltä Jaffan portin kautta halki Vanhan kaupungin aina Länsimuurille asti. Ennen muuria tehtävä turvatarkastus oli tälläkin kerralla nopea ja kivuton toimitus. Kaukaa jo näki, että mustapukuiset ortodoksijuutalaiset olivat enemmistönä naisten ja miesten osastoihin jaetuna muurin juurella. Osa heistä tekee erinäisiä peseytymisrituaaleja ennen muurin lähestymistä. Minä tyydyin vain vaihtamaan punaisen Detroit Red Wings –lippalakkini valkoiseen tarjolla olleeseen kipaan, päähineeseen jota juutalaiset miehet käyttävät rukoillessaan. 

Seurasin hetken kunnioittavan etäisyyden päästä, että miten muurilla toimitaan ja kävelin koko miesten puolen Wilsonin kaarta myöten, kunnes uskaltauduin pienen jonotuksen jälkeen muurin juureen. Päädyin edellä rukoilleen mallia noudattaen nojamaan otsaani kevyesti kiveen. Oikealla kädellä sulloin kolme rukouslappua jo ennestään täyteen koloon seinässä. Mitään erityistä rukousta en saanut sanottua, ajattelin Jumalan lukevan ajatuksiani kiinni muurissa olevan otsani kautta, turha siis sanoa enempää. Ortodoksit peruuttavat pois rukouspaikalta, minä poistuin selkäni kääntäen. Tehtävän suorittaneena astelin helpottuneena Jerusalemin tummuvaan yöhön.