Nuoria kotipuolesta käymässä Pyhällä maalla

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuoret tekivät Israelin matkan vajaa viikko sitten pastori Emriikka Salosen ja nuorisotyönohjaaja Erne Hakalan johdolla. Felm Center oli mukana reissussa yhteistyökumppanina. Monipuolisen matkan antia Felmin näkökulmasta ruotivat Nuorisotyön asiantuntijat Marko ja Kirsi Piittala. Videon tuotti kanssani pastori Iina Matikainen.

Kohtasin naisrabbin!

Juutalaiset juhlivat maanantaina lehtimaja-juhlan päättymistä (Simchat Torah). Toorarullat ulkoilutettiin musiikin ja tanssin säestyksellä ajatuksella ”laki on hyvä”. Tilaisuudessa luetaan Tooran viimeiset jakeet ja aloitetaan lukeminen taas alusta, luomiskertomuksesta.

Juhla on luonteeltaan hyvin iloinen. Toorakääröt kulkevat sylistä syliin, isät kantavat lapsiaan harteillaan tanssiessaan ja reformijuutalaisten juhlissa kristitytkin hyväksytään mukaan ja pitelemään kääröjä. Vertaus on ontuu pahasti, mutta Suomessa vastaava näkee lähinnä vappuna ja kesäfestivaaleilla. Kirkkovuotta ajatellen taas adventin teemat tulevat lähelle.

Kävin isäntäpariskuntani kanssa katsomassa reformijuutalaisten tilaisuutta vanhalla rautatieasemalla (First Station) sekä Itkumuurilla ortodoksijuutalaisten dominoimaa juhlintaa. Itkumuurilla naiset ja miehet juhlivat erikseen ja ortodoksijuutalaiset naiset lähinnä todistivat aidan takaa miestensä karkelointia.

Teologiaa opiskellessani Teologian tiedekuntayhdistyksen vaaleissa kuuluin listalle jonka muka vitsikäs vaaliteema oli lämpimästi kannattaa naispappeutta, mutta olla naisrabbeutta vastaan. No, maanantaina näin luultavasti elämäni ensimmäisen naisrabbin, hän muun muassa johti laulua reformijuutalaisten tilaisuudessa. Juhla oli niin aidon iloinen, että jälkiviisaasti häpesin vaaliteemaamme, vaikka opiskelijahuumorista oli aikoinaan kyse. Eläköön naisrabbeus!

Ja tiedoksi erityisesti kisastudion kundeille Stadin itään, en rohjennut tanssia itse…

Katso video: Maailmanlopun näkymä katolta

Toinen päivä pyhällä maalla tarjosi muun muassa näköalan katolta eräänlaiseen maailman loppuun ja lehtimajajuhlan rekvisiitan tutkiskelua. Kaikesta huolimatta normaali päivä Jerusalemissa, eikä toinen matkapäivä tiettävästi ajanut minua ns. Jerusalemin syndroomaan.

Wikipedia määrittelee Jerusalem-syndrooman psykologiseksi oireyhtymäksi, josta turisti voi Jerusalemissa kärsiä. Siihen sairastuvat etupäässä turistit, jotka kokevat kaupunkiin tullessaan uskonnollisia tai mystisiä elämyksiä jopa ilmestyksiä, jotka saattavat toisinaan saada niin voimakkaita ilmaisumuotoja, että tarvitaan psykiatria tai joskus sairaalahoitoa. Henkilö voi esimerkiksi uskoa kaupungilla kävellessään olevansa esimerkiksi Jeesus tai Neitsyt Maria.