Viisi mielenkiintoista asiaa ortodoksijuutalaisista

Kuva MoneyforCoffee Pixabaystä

Olin hiljattain tutustumassa ortodoksijuutalaisten kaupunginosaan Mea Shearimiin. Osaavan oppaan johdolla tehty kiertokävely oli mielenkiintoinen. Järjestäjänä oli Jaffo Streetillä toimiva The Post –hostelli. Kierros järjestetään muutamaa tuntia ennen sapattia perjantaisin. Ortodoksi viittaa oikeaoppisuuteen, ei ortodoksikristittyihin.

Poimin mielestäni mielenkiintoisia faktoja kierrosta vetäneen miehen puheista. Israelissa matkaoppaaksi ei pääse helposti, heiltä vaaditaan puolentoista vuoden akateemisen tason koulutus. Oppaamme kertoi, ettei lukeudu ns. uskonnollisiin juutalaisiin, eikä tämän vuoksi esimerkiksi noudata sapattisäännöksiä tiukasti.

1. Päähineestään mies tunnetaan

Ortodoksijuutalaisten kipan väri on koreilematon musta vailla kikkailuja. Perinteisesti kipa koristellaan uskonnollisia aiheita käsittelevin kirjailuin, mutta ortodoksiyhteisön ulkopuolella etenkin lapsille tarkoitetut kipat saattavat yhtä hyvin esittää sarjakuva- tai elokuvahahmoja. Valikoimasta löytyy myös useiden urheilujoukkueiden väreihin ja tunnuksiin tehtyjä kipoja. Donald Trump –teemainen on toistaiseksi minun listoillani suurin kitchtuote. Pieneksi pettymyksekseni en löytänyt koko Jerusalemista HIFK:n, TuTo Hockeyn tai Sheffield Wednesdayn nimikkokipoja, vaikka ne ovat minun kirjoissa merkittäviä seuroja…

Miehillä joilla juuret ovat itäisessä Euroopassa päässä saattaa olla pyöreähkö turkishattu eli shtreimel. Yleensä turkishattu on merkkinä, että mies on naimisissa, mutta joissain tapauksissa se annetaan jo aikuistumisseremonian eli Bar Mitzvan yhteydessä. Periaatteessa päähinettä käytetään sapattina ja erityisinä juhlapäivinä. Sen alla pidetään kipaa. 

2. Internetille ei

Ortoksijuutalaiset eivät juurikaan pidä Internetistä. Silti Ylen artikkelin haastatteleman asiantuntijan mukaan kännykkätiheys Mea Shearimissa on maan korkeimpia, koska useimmilla on kaksi kännykkäliittymää – yksi kosher-puhelin eli sääntöjen mukainen netitön perusmalli (usein Nokian) ja toinen salassa pidettävä älykännykkä. Kuvan mielenilmaus oli käynnissä kun vierailin ortodoksijuutalaisten kortteleissa. Tiedonvälityksen eräs pääväline yhteisössä ovat viikottain vaihtuvat värikkäät julisteet kaduilla.

3. Ortodoksijuutalaisessa perheessä keskimäärin seitsemän lasta

Ortodoksijuutalaisten perheiden keskimääräinen lapsimäärä on tutkimuksen mukaan noin seitsemän. He menevät naimisiin muihin nähden varhain, usein alle 20 vuotiaina. Avioeroa ei juurikaan tunneta. Tämä tarkoittaa, että Mea Shearimin kaduilla näkee paljon lapsia leikkimässä. Koko maan mittakaavassa noin puolet miljoonan hengen yhteisön jäsenistä on alle 16-vuotiaita. Yhteisön kokoon on laskettu nousevan kahteen miljoonaan vuonna 2033. Ortodoksijuutalaiset äänestävät tunnollisesti uskonnollisen oikeiston puolueita. Heidän poliittinen vaikutusvaltansa Israelissa kasvaa yhteisön koon mukana.

Tästä löydät tilastoja liittyen ortoksijuutalaisiin.

4. Vapaustus armeijasta lasten pariin

Kuva Orna Wachman Pixabaystä

Ortodoksit eivät pääsääntöisesti suorita Israelissa molemmille sukupuolille pakollista asepalvelusta, siksi heidän pitää vuosittain aina 30 ikävuoteen asti vuosittain todistaa kuuluvansa ortoksiyhteisöön. Perhekoon näkökulmasta tämä lienee suuri helpotus. Asepalveluksesta vapautuksen poistaminen on ollut hiljattain kuuma poliittinen kiistakapula. Toinen hiertävä kysymys on, että liikkeen miehet keskittyvät usein opiskelemaan pyhiä kirjoituksia kuten Tooraa ja Talmudia, eivätkä osin siksi ole päässeet kiinni työelämään. Ääriortodoksinaisista yli 70 prosenttia käy töissä, mutta useimmiten matalan koulutuksen ammateissa. Ortodoksi-isät osallistuvat paljon lasten kasvatukseen, heitä näkee usein kadulla työntämässä lastenrattaita. Lapsilisät auttavat hiukan, mutta perheiden toimeentulo on usein kituliasta,

Lue tästä Ylen jutusta lisää aihepiiristä.

5. Ortodoksijuutalainen Palestiinan ystävä

Ennakkoluuloni oli, että ortodoksijuutalaiset olisivat hyvinkin kielteisiä palestiinalaisia kohtaa. Itse en nähnyt, mutta oppaamme mukaan Mea Shearimissa saattaa hyvin bongata Palestiinan lippuja parvekkeella. Selitys tälle kuulemani mukaan on se, ettei ortodoksijuutalaisten odottama messias voi saapua Israelin valtion vuoksi jakautuneelle Pyhälle maalle. Tämä käsitys ei kuitenkaan kata kaikkia ortodoksijuutalaisia.

Lisätietoja tästä

Lue myös rovasti Jukka Hautalan mietteitä saman kierroksen jälkeen tästä.

Kärsimystä kerrakseen

Tiistaini alkoi tutustumisella FELM Centerin tiloissa kokoontuvaan raamattupiiriin. Ryhmä koostui eläkeikään ehtineistä suomalaistaustaisista naisista, eräs heistä oli tosin saanut juutalaistaustaisen puolisonsa mukaan. Aivan aluksi käytiin esittäytymiskierros ja sen jälkeen laulettiin viidennen herätysliikkeen laulukirjasta Viiskielinen muutama hengellinen laulu. Sain eräältä osallistujalta spontaanin palautteen, että on hienoa että laulan, vaikken omaa ilmiselväsi ääntä saatikka nuottikorvaa Luoja ei ole minulle suonut. Rukoillin pyynnöstä spontaanisti, taito jota en ole päässyt juurikaan harjoittamaan vaihdettuani helluntailaisuudesta takaisin luterilaiseksi.

Raamattupiirissä käsittelyssä oli Jesajan kirjan luvun 17. profetia jossa Syyria ja Israel saavat tuta Jumalan rangaistuksen. Selitysteoksena ryhmässä luettiin radiopastori Jukka Norvannon kirjaa. Norvanto on opettanut radiossa koko Raamatun lähes jae jakeelta Medialähetys Sanansaattajien tuottamassa Raamattu kannesta kanteen -ohjelmassa. Nämä ohjelmat tulivat minulle tutuiksi työskennellessäni Radio Deissä vuosituhannen alussa. Olen juontanut kyseisen ohjelman varmaan satoja kertoja sisään ja ulos.

Voi paljojen kansojen pauhua —
ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa,
ja kansakuntien kohinaa —
ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

Jesaja 17:12

Naapurimaa Syyrian hiljattaiset sotaiset tapahtumat tulivat tekstin merkitystä pohdittaessa esille nopeasti. Samoin huomio, että vastaavat tapahtumat ovat ennenkin heijastuneet Israelin tilanteeseen. Monipuolisen keskustelun lomassa joku esitti kohtalokkaalta tuntuisen kysymyksen, että miten pastori Ahonen selittää tämän vanhatestamentillisen ennustuksen merkityksen nykyaikaan. Takeltelin ääneen Juhani Rekolan ajatuksia siitä, että tämä maailma on vain maailma, kärsimyksen teoreettista selvittämistä oleellisempaa on se, että ohitammeko lähimmäisen hädän. Selvästi Raamattunsa tuntevan ryhmän keskellä tunsin itseni hetken noviisiksi. Jossain takaraivossani soi Pekka Ruuskan renkutukseen asti radiossa soineen laulun Rafaelin enkeli säe. ”Mikä minä olen sille vastaamaan, multa (Vanhan testamentin) luvut jäi kesken aikanaan.”

Pian raamattupiirin jälkeen suuntasin jo toista kertaa tämän matkan aikana Vad Vashemiin. Juutalaisten kansantuhoa toisen maailmansodan aikana dokumentoivasta museosta jäi ensimmäisellä kerralla näkemättä lehtimajajuhlan vuoksi juuri hetki ennen saapumistamme sulkeutunut sisätiloissa oleva näyttely. Kierros ei koskaan ole helppo, mutta toimii takuuvarmana rokotuksena taas valitettavasti päätään nostavaa antisemitismiä vastaan. Näyttelyä ei voi selittää, se pitää kokea. Nyt tutustuin erityisesti holokaustin aikaisten valokuvien näyttelyyn.

Tein yhteensä kolme yritystä päästä Steven Spielbergin elokuvasta tutun Oskar Schindlerin haudalle. Ensimmäisellä kerralla opin, ettei hän lepääkkään Öljymäellä. Toisella kerralla ymmärsin, että sapatti muuttaa aikatauluja ja sapatin aikataulut ovat puolestaan muuttuvia. Onneksi hauta sijaitsi kohtuullisen lähellä majapaikkaani. Kun lopulta pääsin perille asti oli pyhäinpäivä, lieneekö johdatusta vai luterilainen sattuma? Minulla meni hetki etsiessä oikeaa paikkaaa, mutta lopulta löysin kohteeseen. Se oli hiukan erilainen kuin elokuvasta muistin.

Israelissa on vierailjan tapana laittaa haudalle pieni kivi. Tapa juontaa israelilaisten erämaavaelluksen ajoilta, jolloin haudat peitettiin kivillä. Nykyisin myös kukat ovat yleistyneet Pyhän maan haudoilla. Kaksi tuttuani FELM centeriltä oli vieraillut haudalla muutama tuntia ennen minua. Koska olimme edellisenä päivä yhdessä seisseet kiinni olevan hautausmaan portin takana, he laittoivat ystävällisesti minunkin puolestani kiven. He kertoivat tästä lähettämällä valokuvan kännykkääni. Koska oli turha asetelle lisää kiviä saksalaisen liikemiehen haudalle, etsin sivummalta haudan jolle kukaan ei ollut vielä laskenut kiveä, hiljennyin, rukoilin ja laskin kiven haudan kannelle. Pyhäinpäivän perinteinen hautausmaakäynti sujui vieraalla maalla kaukana, kivisen kummun luona tällä kertaa näin.

Schindler kuului pelastustyönsä vuoksi harvinaiselle listalle. Vanhurskaat kansakuntien joukossa on alkujaan teologinen käsite, jolla juutalaisuudessa viitataan juutalaisten lakien mukaan oikeudenmukaisesti ja jumalaapelkääväisesti eläviin ei-juutalaisiin. Oskar ei tiettävästi elänyt pyhimyksen elämää, mutta hän pelasti silti noin 1200 juutalaista varmalta kuolemalta. Hänen kerrotaan olleen uhkapeluri, hän hukkasi koko omaisuutensa. Eräiden asiantuntijoiden vuoksi juuri pelurin luonne sai miehen ryhtymään riskillä juutalaisten auttamiseen. Schindlerin pyyntö oli tulla haudatuksi Jerusalemiin ”lastensa joukkoon”.

Rukouskyyhky-Ahonen Itkumuurilla

Lupasin Pyhälle maalle lähtiessäni, että vien tarvittaessa rukouspyyntöjä Itkumuurille. Paikalla rukoilevilla juutalaisilla on vanhastaan tapana työntää muurin kivien väliin paperipaloja, joihin on kirjoitettu rukous. Tiettävästi joka vuosi muurin rakoihin työnnetään yli miljoona kirjallista rukouspyyntöä. Minä vein perille kolme lappusta sunnuntai-illalla. Yhden kollegan pyynnöstä, toisen opettamani ryhmän ja kolmannen omien asioideni puolesta.

Kun käytän itsestäni nimitys valuvikainen körtti, tarkoitan muun muassa sitä, että Siionin virret on minulle myös valmiiden rukousten kokoelma. Körttisanakirjaa lainaten: ”Veisuu on paljon enemmän kuin ’vain’ laulua, se on samalla rukousta ja elämän tilitystä, opetusta ja kasvatusta, suremista ja vähän iloitsemistakin”. Tästä johtuen vapaa rukous, kirjoittaen tai puhuen, ei minulta irtoa helposti. Sanoja piti sovitella kaikkien kolmen rukouslapun osalta, mutta tehtävä tuli tehdyksi pienen epäröinnin jälkeen.

Lähdin illan hämärässä FELM Centeriltä Jaffan portin kautta halki Vanhan kaupungin aina Länsimuurille asti. Ennen muuria tehtävä turvatarkastus oli tälläkin kerralla nopea ja kivuton toimitus. Kaukaa jo näki, että mustapukuiset ortodoksijuutalaiset olivat enemmistönä naisten ja miesten osastoihin jaetuna muurin juurella. Osa heistä tekee erinäisiä peseytymisrituaaleja ennen muurin lähestymistä. Minä tyydyin vain vaihtamaan punaisen Detroit Red Wings –lippalakkini valkoiseen tarjolla olleeseen kipaan, päähineeseen jota juutalaiset miehet käyttävät rukoillessaan. 

Seurasin hetken kunnioittavan etäisyyden päästä, että miten muurilla toimitaan ja kävelin koko miesten puolen Wilsonin kaarta myöten, kunnes uskaltauduin pienen jonotuksen jälkeen muurin juureen. Päädyin edellä rukoilleen mallia noudattaen nojamaan otsaani kevyesti kiveen. Oikealla kädellä sulloin kolme rukouslappua jo ennestään täyteen koloon seinässä. Mitään erityistä rukousta en saanut sanottua, ajattelin Jumalan lukevan ajatuksiani kiinni muurissa olevan otsani kautta, turha siis sanoa enempää. Ortodoksit peruuttavat pois rukouspaikalta, minä poistuin selkäni kääntäen. Tehtävän suorittaneena astelin helpottuneena Jerusalemin tummuvaan yöhön.

Nuoria kotipuolesta käymässä Pyhällä maalla

Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuoret tekivät Israelin matkan vajaa viikko sitten pastori Emriikka Salosen ja nuorisotyönohjaaja Erne Hakalan johdolla. Felm Center oli mukana reissussa yhteistyökumppanina. Monipuolisen matkan antia Felmin näkökulmasta ruotivat Nuorisotyön asiantuntijat Marko ja Kirsi Piittala. Videon tuotti kanssani pastori Iina Matikainen.

Kohtasin naisrabbin!

Juutalaiset juhlivat maanantaina lehtimaja-juhlan päättymistä (Simchat Torah). Toorarullat ulkoilutettiin musiikin ja tanssin säestyksellä ajatuksella ”laki on hyvä”. Tilaisuudessa luetaan Tooran viimeiset jakeet ja aloitetaan lukeminen taas alusta, luomiskertomuksesta.

Juhla on luonteeltaan hyvin iloinen. Toorakääröt kulkevat sylistä syliin, isät kantavat lapsiaan harteillaan tanssiessaan ja reformijuutalaisten juhlissa kristitytkin hyväksytään mukaan ja pitelemään kääröjä. Vertaus on ontuu pahasti, mutta Suomessa vastaava näkee lähinnä vappuna ja kesäfestivaaleilla. Kirkkovuotta ajatellen taas adventin teemat tulevat lähelle.

Kävin isäntäpariskuntani kanssa katsomassa reformijuutalaisten tilaisuutta vanhalla rautatieasemalla (First Station) sekä Itkumuurilla ortodoksijuutalaisten dominoimaa juhlintaa. Itkumuurilla naiset ja miehet juhlivat erikseen ja ortodoksijuutalaiset naiset lähinnä todistivat aidan takaa miestensä karkelointia.

Teologiaa opiskellessani Teologian tiedekuntayhdistyksen vaaleissa kuuluin listalle jonka muka vitsikäs vaaliteema oli lämpimästi kannattaa naispappeutta, mutta olla naisrabbeutta vastaan. No, maanantaina näin luultavasti elämäni ensimmäisen naisrabbin, hän muun muassa johti laulua reformijuutalaisten tilaisuudessa. Juhla oli niin aidon iloinen, että jälkiviisaasti häpesin vaaliteemaamme, vaikka opiskelijahuumorista oli aikoinaan kyse. Eläköön naisrabbeus!

Ja tiedoksi erityisesti kisastudion kundeille Stadin itään, en rohjennut tanssia itse…

Viisi asiaa joita suosittelen Jerusalemissa

1. Katsele Helvettiä

Jerusalemin eteläpuolella Länsirannalla sijaitseva pienimuotoinen Hinnomin laakso tunnetaan historiasta paikkana jossa uhrattiin lapsia epäjumalana pidettynä Moolokille.  Se toimi aikoinaan myös Jerusalemin kaatopaikkana. Paikan nimi on kreikaksi Gehenna ja se on Jeesuksen kielenkäytössä kristinuskon helvetin esikuva.

Kävelin eräänä iltana muurin reunan läheltä kohti Jaffon porttia ja näin Gehennan. Totta puhuen, ei se pahalta näyttänyt, mutta voinpa sanoa senkin nähneeni. Teologina hymähdän aina kun ohitan Olarissa skeittipuiston vieressä kotimaista tuotantoa olevan roskissäiliön tuotenimeltään Molok. Roskiksen nimi johtuu siitä, että Moolokin kidan väitettiin olevan pohjaton. 

2. Kahlaa pimeässä vesijohdossa 533 metriä

Hiskian vesijohto kulkee Daavidin kaupungin pohjoisosan itäpuolella sijainneelta Gihonin lähteeltä suhteellisen epätasaista reittiä noin 533 m Siloaminlammikkoon, joka sijaitsi Daavidin kaupungin alapuolella. Tunneli hakattiin kallion läpi molemmista päistä yhtaikaa, niin että louhijat kohtasivat toisensa keskellä. Tunneli on insinööritaidon mestarinäyte, sillä korkeusero tunnelin molempien päiden välillä on vain 32 senttimetriä. Kahlatessa vesi nousee korkeimmillaan polven korkeudelle ja pidemmät joutuvat kulkemaan ajoittain kyyryssä taskulamppujen valossa täysin pimeässä eteenpäin.

Mikkeliläinen pappi Urpo Karjalainen on tunnettu Israelin ystävä, matkanjohtaja. Hän on kirjoittanut useampia kirjoja juutalaisuuteen ja Raamattuun liittyen. Tuorein teos, Lupauksen lapset — syntiinlankeemuksen kulttuurihistorian vaiheilta ilmestyi Herättäjä-Yhdistyksen kustantamana kesällä 2019.

3. Tutustu ihmiskunnan varjopuoleen

Yad Vashem -museo on omistettu holokaustin juutalaisille uhreille. Vaikka saattaisi tuntua, että tunnet jo tarinan ja tapahtumat,  muistiin palauttaminen auttaa, ettei sama toistuisi.

Mieliala ei museossa kohennu, mutta loppujen lopuksi näyttelyiden pohjavire on elämää kunnioittava ja toiveikas. Matkaopastamme lainaten, kyse ei ole niinkään miksi Jumala salli pahan, vaan miksi ihmiset sallivat holokaustin tapahtua. Voit tutustua myös Yad Vashemin tarjontaan verkossa. 1939: Jewish Families on the Brink of War -näyttely kertoo tusinan juutalaisen perheen kokemuksista toisen maailmansodan alkaessa. 

4. Luovu lihanhimosta

Kotioloissa olen melko estoton lihansyöjä, vaikka olen lisännyt hedelmien, juuresten ja vihanneksien osuutta ruokavaliossani merkittävästi. Nämä kaikki maistuvat Israelissa aivan erilaisilta. Syynä varmaan on se, että täällä ne ovat enemmän lähiruokaa. Olen ehtinyt maistaa Vanhassa kaupungissa sekä kasvisfalafelin, että kananlihalla täytetyn vastaavan. Näistä ensimmäinen oli taivaallisen hyvä ja kaiken lisäksi vielä halvempi. Mausteitakin kannattaa kokeilla rohkeasti, vaikka paikallinen ruoka onkin usein suomalaista vahvemmin maustettua.

5. Helle ja sauna sopivat yhteen!

FELM-keskuksen sauna on harvojen herkku, mutta saunoja suomalaisessa merkityksessä lie muuallakin Pyhällä maalla. Voisi luulla, että tarvottuaan päivän lähes helteessä ei lisää kuumuutta kaipaa, mutta voin todistaa tämän luulon vääräksi. Sauna sopii Lähi-Itäänkin mainiosti. Virkistävä kokemus!

Katso video: Maailmanlopun näkymä katolta

Toinen päivä pyhällä maalla tarjosi muun muassa näköalan katolta eräänlaiseen maailman loppuun ja lehtimajajuhlan rekvisiitan tutkiskelua. Kaikesta huolimatta normaali päivä Jerusalemissa, eikä toinen matkapäivä tiettävästi ajanut minua ns. Jerusalemin syndroomaan.

Wikipedia määrittelee Jerusalem-syndrooman psykologiseksi oireyhtymäksi, josta turisti voi Jerusalemissa kärsiä. Siihen sairastuvat etupäässä turistit, jotka kokevat kaupunkiin tullessaan uskonnollisia tai mystisiä elämyksiä jopa ilmestyksiä, jotka saattavat toisinaan saada niin voimakkaita ilmaisumuotoja, että tarvitaan psykiatria tai joskus sairaalahoitoa. Henkilö voi esimerkiksi uskoa kaupungilla kävellessään olevansa esimerkiksi Jeesus tai Neitsyt Maria.

Terminaalivaiheessa: Sitä saa mitä tilaa

Olen lähdössä teologin ja papin unelmamatkalle Jerusalemiin. Kestoa reissulle tulee, jos Luoja suo, kuukauden verran. En ole eläissäni ollut näin kauan poissa kotoa, tämä varmaan kertoo jotain minusta. En ole matkailijatyyppiä vaikka olenkin syntynyt ulkomailla Göteborgissa.

Tätä kirjoittaessani istun lähtöterminaalissa hyvissä ajoin, miettien miten tähän on tultu. Lapsille kuukauden hyvästien jättäminen tuntui yllättävän kovalta paikalta. Edellinen yö kieli jännityksestä ja vierähti merkittävältä osalta unen päätä hakiessa. Keskiviikkona Järvenpäässä viestinnän pastoraalien somekoulutus meni minulta kouluttajana tekniikan kanssa painiessa kun Jerusalem oli jo ajatuksissa. Lupasin hövelisti viedä Itkumuurin koloon siunaus- varjeluspyynnön kokon ryhmän puolesta. Jalkaan kotoa lähtiessä jäivät suunnitelmien perusteella väärät kengät, se on toistaiseksi ainoa matkani vastoinkäyminen.

Saavun Tel Avivin lentokentälle puolen yön jälkeen, siellä minua ollaan vastassa. Nähtäväksi jää, että onko osani selittää rajaviranomaisille matkani luonnetta ja odotella useampikin tunti, vai saanko kävellä lähes suoraan laukkuja noutamaan. Minulle vinkattiin papin paidan auttavan nopeampaan ulospääsyyn. Raportoin kuinka minun kävi…

Muutaman tunnin yölevon jälkeen varhain torstaina alkaa ensimmäinen tutustumismatkani. Vakuutin etukäteen kysyttäessä varhaisen lähdön sopivan minulle mainiosti. Sitä saa, mitä tilaa. Ehkä tämä matka on onnellista luterilaista sattumaa tai peräti helluntailaisittain katsottuna johdatusta. Olen kaikesta huolimatta levollisen luottavainen.