Kirkon lääke koronaan?

Muutama vuosi sitten Ylivieskan kirkko paloi juuri pääsiäisen alla. Silloisen kirkkoherran lausunto tapahtuneesta jäi syvästi mieleeni. Aluksi hän totesi, että elämä jatkuu, vaikka sydän itkee. Hän myös lisäsi, että hänellä on välitettävä vieläkin suurempi uutinen, vaikka se on luonteeltaan vanha ja tuttu. Kirkkonsa raunioilla hän lausui, että Kristus on ylösnoussut ja tämä on kirkon suurin elämän ja toivon viesti. 

Kirkkoherra Timo Määttä hyödynsi erästä kriisiviestinnän lakia. Kriisi antaa kaiken ikävän keskellä mahdollisuuden viestiä ja ennen kaikkea elää keskeisiä arvoja todeksi. Kun elämme kriisiä meillä on puolin ja toisin kanavat auki. Toiminnan tulee olla juureltaan aitoa ja sanoituksen hienotunteista, hädällä ei tule ratsastaa opportunistisesti. Myöhemmin Määttä vastaanotti pappisliiton viestintäpalkinnon ansiokkaasta toiminnastaan.

En halua verrata kirkon palamista koronaviruksen uhkaan, mutta kirkon toiminnan kentät ovat nyt poikkeuksellisella tavalla auki uusille avauksille. Maamme hallituksen reagoitua nousevaan uhkaan menivät ensimmäiset päivät kirkolta tilaisuuksia, toimintaa ja tapahtumia peruessa. Kaikkien lykkäämisen ja peruuttamisten keskellä minua kosketti Kallion seurakunnan Instagramissa välittämä viesti, ettei uskoa, toivoa ja rakkautta ole peruttu. 

Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia tekoja ja ideoita myös kirkolta. Aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa tulee lisätä, hartaudet ja jumalanpalvelukset pitää saada verkossa yhä paremmin saataville, yhä paremmalla laadulla ja sisällöllä, sillä kirkon on oltava siellä missä ihmisillä on hätä ja tarve turvaan. 

Mitä on kirkon auttamistyö uudessa tilanteessa. Osataanko kirkossa sanoittaa vastauksia suuriin kysymyksiin? Saadaanko perutusta toiminnasta vapautuvat resurssit suunnattua fiksusti apua tällä hetkellä erityisesti tarvitseville? Mistä resursseja voidaan vapauttaa? Kaupallisessa maailmassa erinomainen esimerkki on se, että kauppiaat ovat alkaneet järjestää riskiryhmille räätälöityjä ostostunteja marketissa.

https://platform.twitter.com/widgets.js

Kirkon nuorisotyö siirtyi paikka paikoin muutamassa päivässä verkkoon. Esimerkiksi Tampereen eteläisessä seurakunnassa työskentelevä kasvatuksen pappi Kaisa Kahra kertoi pitäneensä nuorten illan Instagramin Live-tilassa omalla tilillään. Pienestä asiaan kuuluvasta jännityksestä huolimatta Ilmastotoivo-teemainen puolituntinen meni hyvin, sillä katsojamäärä oli tasainen ja osallistuneita oli lopulta peräti 72 henkilöä, mainiota! 

Toinen esimerkki. Helsingin seurakuntien papit ovat reagoineet nopeasti. Visa Viljamaa tekaisi podcastiinsa Visa Kalliosta-erikoisjakson ja yliopistopappi Laura Mäntylän Laten lataamossakin nykyinen poikkeuksellinen tilanne huomioitiin erikoisjaksolla. Lisäksi on nähty useita striimauksia tilaisuuksista. Digitaalinen työtapa voi nyt kriisin tullen ottaa kirkossa harppauksia, joista on hyöty myös koronattomana aikana. 

Maanantaina toivottavasti seurakunnissa ympäri maan mietitään, miten hetkeksi tyhjentyneet toimintakalenterit täytetään mahdollisimman fiksulla tavalla. Palaveri pystyyn! Mainostemppuja ei tarvita, mutta fiksulla ja nokkelalla lähimmäisen palvelemisella on nyt tavallista suurempi tilaus. Millä muulla organisaatiolla on vauvasta vaariin kattavaa osaamista koko elinkaaren varrelle ja kohtamaan ja palvelemaan koulutettu henkilöstö? Kannamme pitkää traditiota. Miten voin elää sovussa ja rakkaudessa Luojan, lähimmäisen, luomakunnan ja itseni kanssa. Nyt mennään ja tehdään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s